Mitä tapahtui x86-puhelimille?

Jotkut teistä saattavat ihmetellä, miksi x86-älypuhelimet eivät ole enää olemassa, mutta monet muut eivät luultavasti tienneet niiden olemassaolosta alun perin. Vuodesta 2012 alkaen yritykset alkoivat tuoda markkinoille älypuhelimia, joissa käytetään Intelin x86 Atom -suorittimia, tuotelinjaa, jota yritys mainitsi yhtenä tärkeimmistä. Älypuhelinmarkkinat olivat riittävän tuottoisia sinänsä, mutta oli muitakin käyttötapauksia, joihin Atom sopisi mainiosti. Intelin täytyi vain murtaa Armin kuristusotteen puhelimissa, ja Intelin prosessorit olisivat missä tahansa.

Vuodesta 2018 lähtien x86-älypuhelimet ovat menneet dodon tielle, ja Atom onnistui pääsemään tiensä listamme Intelin kaikkien aikojen huonoimmista prosessoreista. Jälkikäteen ajateltuna ei ole uskomatonta, että Intel saattoi haukkua jotain näin pahasti. Loppujen lopuksi se epäonnistui kirjaimellisesti kaikilla liiketoiminta-alueillaan vuodesta 2017 viime aikoihin asti. Mutta Intelin epäonnistuminen älypuhelimissa oli monimutkaisempaa kuin huono tekniikka tai liiketoiminnan virheet.

Atomin ja älypuhelimien lyhyt historia

2000-luvun puolivälistä lähtien sekä Intel että AMD keskittyivät kehittämään pienempiä, tehokkaampia versioita perinteisestä piistään. AMD tyytyi valmistamaan pienempiä tietokoneita ja kannettavia tietokoneita Bobcat APU: illaan, mutta Intelillä oli suuria ideoita kilpailevien Atom-sirujen kanssa, jotka julkistettiin ensimmäisen kerran vuonna 2008. Se ei ollut vain kotiteatteritietokoneita ja pieniä kannettavia tietokoneita; se aikoi valloittaa maailman. Näemme Atomin musiikkisoittimissa, televisioissa, GPS-laitteissa, kädessä pidettävissä pelikonsoleissa ja kyllä, älypuhelimissa. Intel aikoi marssia suoraan Armin tärkeimpään linnoitukseen ja ottaa sen vastaan.

Tietenkään Atom ei heti päässyt älypuhelimiin, koska Intelin oli luotava pohjatyö. Joten 2008 ja 2009 tuli ja meni ilman x86-puhelimia. Intel julkisti lopulta vuonna 2010 puhelimissa käytettävän Atom-suorittimen, nimeltään Moorestown. Toki sen piti vielä kamppailla siitä, kuinka puhelinvalmistajat olivat tottuneet valmistamaan ARM-siruja, mutta Moorestown oli niin edistynyt ja voimakas, että Intel luotti saavansa kolme viidestä parhaasta älypuhelinyhtiöstä valmistamaan Atom-laitteita sirut.

Paljon mustetta on läikkynyt yli, miksi Intelin puhelinstrategia ei koskaan päässyt mihinkään.

2010 tuli ja meni ilman x86-älypuhelinilmoituksia, mutta kukaan ei odottanut sitä niin pian. Sitten 2011 tuli ja meni ilman älypuhelimia tai edes ilmoituksia tulevasta. Ensimmäinen Atom-pohjainen puhelin ilmestyi vuonna 2012, mutta se oli vain Intelin ja Googlen tekemä referenssisuunnittelu, ei kaikkien haluttu korkean suorituskyvyn laite. Tosin suunnilleen samaan aikaan, Motorolasta, ZTE: stä ja Lavasta tuli Intelin ensimmäiset yhteistyökumppanit älypuhelimissa. Lopulta näimme vauhtia.

Mutta seuraavien neljän vuoden aikana mitään ei tapahtunut – ei suuria suunnitteluvoittoja, ei hämmästyttävän nopeita Atom-suorittimia. Mutta vuonna 2016 Intel teki suuren ilmoituksen: Se peruutti tulevat Atom SoC: t puhelimille. Ja siinä se oli. SoC: ien puuttuminen ei merkinnyt enää x86-älypuhelimia, vaikka Atom sai edelleen päivityksiä. Intel loi viimeisen Atom SoC: n yritykselle, jonka kanssa se oli tehnyt sopimuksen, mutta siinä se oli. Viimeinen Atom-käyttöinen älypuhelin julkaistiin vuonna 2018 se oli pahaa.

Siihen päättyy hyvin lyhyt tarina x86-älypuhelimista. Paljon mustetta on läikkynyt, miksi Intelin puhelinstrategia ei koskaan päässyt minnekään, mutta oli muutamia suuria syitä, miksi Intel joutui lopettamaan sen vuonna 2016. Tässä ruumiinavausraportti.

Atomilla oli vaikeuksia murtautua puhelinten ohjelmistoekosysteemiin

Intelin suurin ja ilmeisin este oli ohjelmisto. Monet ihmiset tiesivät, että siitä tulisi taistelu heti, kun se julkaistiin vuonna 2008, koska Arm hallitsi älypuhelinmarkkinoita. Nyt kyse ei ollut vain siitä, että yritykset olivat tottuneet työskentelemään Arm-yrityksen kanssa tai käyttämään ARM-siruja puhelimissaan. Isompi ongelma oli se, että ohjelmisto oli tehty ARM-suorittimet ei voinut juosta eteenpäin x86 siruja.

Pohjimmiltaan jokainen CPU käyttää käskysarjaarkkitehtuuria (tai ISA: ta), joka määrittää, mitä CPU voi pohjimmiltaan tehdä ja miten se lukee koodia (ja tarkoitan todellisia ykkösiä ja nollia enkä Pythonin kaltaista koodauskieltä tai C++). Armilla oli (ja on edelleen) suuri vakiintunut etu puhelimissa, koska kaikki ohjelmistot tehtiin ARM-siruille, käyttöjärjestelmistä, kuten iOS ja Android, käyttöjärjestelmissä toimiviin sovelluksiin.

Intel tiesi haasteista, jotka liittyvät uuden ISA: n tuomiseen markkinoille, jotka olivat tottuneet käyttämään erilaista. Itanium, yrityksen ensimmäiset 64-bittiset prosessorit, käytti uutta IA-64 ISA: ta eikä x86:n päivitettyä versiota, joka pystyi 64-bittiseen prosessoriin. oli lopulta kohtalokas virhe Itaniumille. AMD: n kilpailevat Opteron-sirut käyttivät x86-64 ISA: ta ja valtasivat lähes 25 % palvelinmarkkinoista. Lopulta Intelin täytyi tehdä omat x86-64-palvelinsirunsa, Xeon, ja se käytti myös x86-64:ää kaikissa muissa prosessoreissaan ja on siitä lähtien käyttänyt.

Tämä oli kuitenkin asia, jonka Intel näki mailin päästä, ja älypuhelimille riittävästi omistautumalla siitä voitiin päästä eroon. Todellakin, siellä oli paljon älypuhelimia, jotka käyttivät Atom-suorittimia, kuten Asuksen Zenfone-sarja, joka oli yksi Intelin suurimmista voitoista. Oli kuitenkin muitakin vaikeuttavia tekijöitä.

Intel ei antanut Atomille sen tarvitsemia resursseja

Atom muistetaan melko hitaasta, eikä se ole täysin perusteetonta. Vaikka Atom-sirut eivät olleet yleisesti huonoja (yksi ensimmäisistä x86-älypuhelimista oli itse asiassa melko kunnollinen suorituskyvyn suhteen), he eivät voineet mitata ARM-pohjaisia ​​siruja yrityksiltä, ​​kuten Qualcomm ja Apple. Tämä ei johtunut vain Intelin huonosta suunnittelusta, vaan myös priorisoinnin puutteesta, joka haittasi Atomia.

Prosessisolmut ovat todella tärkeitä älypuhelimen siruille. Päivittäminen prosessista toiseen parantaa tiheyttä (eli voit tehdä pienempiä siruja tai ahdata useampia osia samaan tilaan), mutta se myös parantaa suorituskykyä ja tehokkuutta, mikä on erityisen tärkeää tärkeä. Korkeampi hyötysuhde tarkoittaa parempaa akun kestoa ja myös parempaa suorituskykyä samalla virrankulutuksella. Mutta Intel antoi aina pöytätietokoneiden, kannettavien ja palvelinsuorittimiensa saada ensimmäiset kokemukset uusimmista prosesseistaan, ja Atom päivitetään noin vuoden tai kaksi myöhemmin joka sukupolvi. Ei ihme, että Atom ei ollut niin nopea.

Extremetech esitti myös teorian, jonka mukaan Intel ei myöskään halunnut muuttaa liiketoimintamalliaan Atomille. Kirjoittaminen vuonna 2016 pian sen jälkeen, kun Intel peruutti Atom-älypuhelinpiirinsäjulkaisun mukaan Intel "ei halunnut ottaa riskiä järkyttääkseen talousmallia, joka oli muuttanut sen titaaniksi Intel ei halunnut ryhtyä valmistamaan halpoja ja halpoja prosessoreita puhelimiin, vaikka se voisi tehdä suurempia marginaaleja muissa markkinoilla. Kun se oli menettänyt miljardeja ja miljardeja dollareita puoliksi yrittäessään, se luovutti heti, kun ajat näyttivät yritykselle vaikeilta.

Lopulta Intelistä tuli liian iso omiin maihin

Vakiintuneeseen laitteisto-ohjelmistoekosysteemiin murtautumisvaikeuksien välillä (erityisesti ottaen huomioon Intelin omakohtainen kokemus siitä) ja yleinen välinpitämättömyys Atomia kohtaan, on selvää, että Intel yliarvioi itsensä, kun se tuli älypuhelimet. Se ajatteli, että vain koska se oli alan titaani, se voisi kävellä puhelinmarkkinoille ja omistaa sen samalla tavalla kuin pöytätietokoneiden, kannettavien tietokoneiden ja palvelimien kanssa.

Tämä sama röyhkeys johti siihen, että Intel ajatteli, että se voisi vain ostaa yritystä toisensa jälkeen miljardeilla dollareilla, tavoitella absurdin suurta sukupolvesta toiseen voittoa 10 nm: n solmulla ja valtaa 30 prosenttia koko piimarkkinoista, mukaan lukien CPU: t, GPU: t ja FPGA: t. Kaikki tämä räjähti Intelin kasvoihin, aivan kuten se tapahtui x86-puhelimissa, ja vaikka se oli aina tulee olemaan ylämäkeen taistelu x86:sta selviytyäkseen älypuhelinmarkkinoilla, Intelin piittaamattomuus oli ehkä se, mikä tuomittiin sen epäonnistumiseen.