DNS on verkkoprotokolla, jota käytetään ratkaisemaan ihmisen luettavissa olevat URL-osoitteet IP-osoitteeksi, jonka tietokoneesi tarvitsee kommunikoidakseen Internetissä. DNS on lyhenne sanoista Domain Name System, ja se suunniteltiin ensimmäisen kerran vuonna 1983 edeltäjänsä kokoiseksi, keskitetystä "Assigned Numbers List" -luettelosta oli tulossa hallitsematon. Tämän parantamiseksi DNS: llä on hajautettu rakenne, jossa on kolme päätyyppiä palvelimia, välimuisti, juuri, ja arvovaltainen.
A välimuisti DNS-palvelin tallentaa välimuistiin tai tallentaa väliaikaisen kopion kaikista käsittelemissään DNS-vastauksista. Välimuistipalvelimen tarkoitus on vähentää muun verkon kuormitusta, koska se voi vastata toistuviin tai yleisiin pyyntöihin samalla vastauksella ilman, että sitä tarvitsee tarkistaa joka kerta uudelleen. Internet-palveluntarjoajat tarjoavat rutiininomaisesti välimuistipalvelimia, joita useimmat laitteet käyttävät oletuksena. Tämä pitää DNS-pyyntöösi vastauksen antamisen viiveen mahdollisimman pienenä, koska DNS-palvelin on mahdollisimman lähellä sinua.
Jos välimuistipalvelimella ei ole välimuistissa olevaa tulosta pyydetylle verkkotunnukselle, se lähettää pyynnön osoitteeseen a juuri DNS-palvelin. DNS-juuripalvelin ei vastaa DNS-pyyntöön suoraan, vaan ohjaa pyynnön edelleen arvovaltainen DNS-palvelin. Jos esimerkiksi teet DNS-pyynnön esimerkiksi.org-osoitteelle, DNS-juuripalvelin ohjaa pyyntösi DNS-palvelimelle .org-TLD: tä varten.
Vinkki: TLD tai ylätason verkkotunnus on verkkotunnuksen nimen viimeinen osa, kuten ".com" tai ".org".
Kun DNS-juuripalvelin viittaa DNS-palvelimesi arvovaltaisempaan DNS-palvelimeen, tämä prosessi toistetaan, kunnes arvovaltainen palvelin vastaa. Virallinen palvelin on määritetty suoraan pyydetyn URL-osoitteen tiedoilla. Valtuutettu DNS-palvelin vastaa pyydetyn toimialueen IP-osoitteella, välimuistissa oleva DNS-palvelin välittää tuloksen laitteellesi ja tallentaa tuloksen välimuistiinsa, kunnes se vanhenee.
Nykyaikaiset selaimet myös usein tallentavat DNS-tuloksia välimuistiin noin minuutin ajan, joten niiden ei tarvitse tehdä DNS-pyyntöä samalle verkkosivustolle joka kerta, kun napsautat linkkiä.
Yksi DNS-virhe on se, että protokolla on salaamaton, jolloin Internet-palveluntarjoajasi tai muut verkkosi käyttäjät voivat seurata millä verkkosivustoilla selaat, vaikka määrität laitteesi nimenomaisesti olemaan käyttämättä Internet-palveluntarjoajasi DNS: ää palvelimia. Yksityisyyden puolestapuhujat ovat vaatineet DNS: n salatun version standardoimista. Yksi esimerkkiprotokolla on DoH tai "DNS over HTTPS", joka yksinkertaisesti lähettää DNS-pyynnön salatun HTTPS-yhteyden kautta.